Piispala ja Ruovesi

Piispalan nuorisokeskus

Piispalan nuorisokeskuksessa oli todella lämmin vastaanotto, kiitos!

Piispala on erilainen paikka LYKE-verkoston suhteen kuin kaikki tähän asti käydyt paikat, sillä Piispala on luonto- ja ympäristökoulujen liiton jäsen, ja siellä toimii Ympäristökoulu Luppo.

Ympäristökoulun vetäjä Annariitta Hietaharju esitteli jo torstaina Piispalan toimintaa ja paikkoja. Piispalassa on 300 petipaikkaa, erinomaiset monipuoliset tilat, ja myös esimerkiksi uimahalli, jäähalli ja jalkapallohalli. Ympäristökouluohjelmia on pyritty saamaan myyviksi liittämällä niitä houkuttelevempiin otsikoihin, esim. Tuunauspaja ja Geoetsintä, jonka sisällöt ovat kuitenkin ympäristökasvatuksellisia.

Perjantaiaamuna keskustelin Piispalan johtaja Kari Hietaharjun kanssa. Piispala on jo aiemmissa hankevaiheissa ollut konkreettisena apuna Luonto- ja ympäristökoulujen liitolle. Keskustelussa virisi monia uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön.

Esittelin Karille Ekopaku -konseptia, ja tämä olisi sopiva malli jalkautua ympäristökuntien ja laajemminkin Keski- ja Etelä-Pohjanmaalle, jopa Keski-Suomeen ja Savoon. Tällä alueella voisi olla jäljellä vielä käynnissä olevan kauden EU-hankerahoja. Päätimme jatkaa yhteistyötä tämän asian suhteen heti, kun Opetushallitukselta haettu avustus asian suhteen ratkeaa. Joka tapauksessa Piispalan voisi liittää hankkeeseen, vaikka rahoitusta saisi myös Opetushallituksesta.

Karilla on myös paljon tietoa ja kokemusta rahoituslähteistä, ja tässäkin Piispala lupasi olla meille sparraajana. Sain jo myös vinkkejä hyvästä tietotekniikkayrittäjästä. Tällä vierailulla tuntuu, että minä olin puhtaasti saamapuolella, toivottavasti joitain ajatuksia virisi myös täältä Piispalaan päin.

Piispalassa ympäristöasiat on huomioitu jollain lailla kaikessa toiminnassa, ja esimerkiksi Vihreä Lippu päiväkoti on kannustettu toimintaan, ja koulukin aloittamassa Vihreän lipun tiimoilta. Piispalassa vähäteltiin aikaansaatua ympäristöasioiden puolella, mutta koko maailmaa ei voi kerralla pelastaa. Häntä pystyyn, erinomainen on Piispalan ote ja linja!


Ruoveden luontokoulu

Ruoveden luontokoulu on perustettu vuosi sitten, ja Siina Leinikka liittyi heti luonto- ja ympäristökoulujen liiton jäseneksi. Siina on rakentanut hienot paikat luontokoululle: iso pyöreä hirsirakennus, johon isokin ryhmä voi kokoontua, ulkona oleva nuotiopaikka ja kota, jossa on tulisija. Rakennukset ovat keskellä metsää, ja vieressä on pieni suo ja järven ranta, siis erinomainen paikka monenlaiselle luontokouluohjelmalle. Siina on koulutukseltaan biologian opettaja, joten pedagogiikka ja ohjelmien suunnittelu on hallussa.

Itse luontokoulupaikan lisäksi Siinalla on kotieläintila, jossa lapset voivat käydä tutustumassa lampaisiin, lehmiin, sikoihin, kanoihin, kalkkunaan, kilpikonnaan, rapuihin ja kaneihin. Mukava opetuspaketti kokonaisuudessaan.

Kevätkaudella on käynyt n. 500 lasta, suurin osa päiväkodeista aika suureltakin alueelta: Ruoveden lisäksi Pirkkalasta, Tampereelta, Ylöjärveltä, Vilppulasta, Virroilta... Siina on markkinoinut luontokoulua suoraan päiväkodeille ja kouluille. Voisi olla hyvä, jos kuntien kanssa saisi sovittua säännöllisistä käynneistä, esimerkiksi että kaikki Ruoveden nelosluokat käyvät luontokoulussa. Siina toivoo LYKEltä tukea tällaiseen kuntien lobbaukseen. LYKEstä voisi olla apua myös luontokoulutoiminnan tekemisessä yleisesti tunnetuksi: vielä monille on kovin epäselvää, miten luontokoulut toimivat, siis tavallisten koulujen tukena ja apuna.

Siinalla on ollut yhteistyötä myös Marttisen nuorisokeskuksen ja Pukkilen leirikeskuksen kanssa, joissa hän on auttanut ohjelmien suunnittelussa ja vetänyt ryhmiä. Hän on opastanut Pukkilan ryhmiä myös Helvetinjärven kansallispuistossa. Tätä yhteistyätä kannattaa jatkaa ja kehittää - Siina on hyvä ammattilainen Marttisen ja Pukkilan tueksi!

Leirikeskus Pukkila

Reissun viimeinen vierailupaikka oli leirikoulukeskus Pukkila. Pukkilassa lähinnä katselin paikkoja, sillä ohjelman suunnittelijoita ei ollut paikalla. Paikkoja esitteli Helena Mäkelä.

Pukkilaa ylläpitää Parasta lapsille ry, jonka toimisto on Helsingissä. Kesäkaudeksi palkataan leirien johtaja. Leirikouluaikoina on myös palkattuja ohjaajia, kesäaikaan vapaaehtoisia.

Puitteet leirikouluille on mainiot. Pukkila sijaitsee kauniissa niemessä, sekä ulko- että sisätiloja löytyy monenlaista toimintaa varten. Majoitustilaa on noin 70 hengelle.

Pukkilassa on ollut ohjaajana mm. eräopaskoulutuksen saaneita. Pukkilan kannattaa ehdottomasti jatkaa tiivistä yhteistyötä Ruoveden luontokoulun Siina Leinikan kanssa.

Oulu

Timosenkosken luontokoulu ja Alakööki

Oulussa tapasin ensin Timosenkosken luontokoulun opettajan Outi Mustosen ja Alaköökin lastentarhanopettajat Hannele Makkosen ja Raija Salorannan Alaköökin väliaikaisissa tiloissa Koulukadulla.Timosenkosken luontokoulun Outi on ollut mukana Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnassa alusta asti. Nyt yritämme houkutella myös Alaköökiä mukaan verkostoon.

Timosenkosken luontokoulussa käy eniten 1.-2.-luokkalaisia. Oulussa on noin 40 koulua. Suurin piirtein kaikki ajoissa hakeneet halukkaat pääsevät mukaan. Useimpina päivinä luontokoulussa on kaksi ryhmää eli bussilastillinen kerralla kuljetusten hinnan takia. Läheltä pyörällä tulevia luokkia tulee myös yksittäin. Outi on ainut työntekijä, kiireisimpään kevätaikaan Outi on tosin saanut apuja.

Alakööki palvelee Oulun päiväkoteja kulttuurin, kestävän kehityksen ja liikunnan teemoilla. Alaköökissä on kaksi työntekijää, Hannele ja Raija. Alaköökiä pyydettiin jo aiemmin liittymään luontokouluverkostoon, mutta johtajien mielestä Alakööki ei ole vain luontokoulu, joten se jäi. Nyt kun olemme kokoamassa LYKE-verkostoa, jossa on paljon toimijita, joiden toiminnasta vain osa on luontokoulumaista, Alaköökikin voisi ehkä liittyä mukaan.

Sekä Alaköökin että Timosenkosken luontokoulun lähihaasteena on Oulun laakentuminen 250000 asukkaan kunnaksi, kun Oulunsalo, Haukipudas, Kiiminki ja Yli-Ii liittyvät Ouluun (Yli-Kiiminki liittyi jo aiemmin). Timosenkoskelle on toivottu lisätyövoimaa, jotta myös uusien kunnan osien kouluja voitaisiin palvella, mutta tämä ei ole onnistunut. Alakööki ja Timosenkoski voisi ohjata ryhmiä Liminganlahdelle, Hailuotoon (ja ehkä myöhemmin myös Rokualle Geoparkiin), kun omat resurssit eivät riitä.

Alaköökillä on lisäksi ollut paljon töitä viime syksynä tapahtuneen tulipalon takia: lähes kaikki monien vuosien aikana valmistetut materiaalit paloivat, ja uusien tekemisessä on iso työ. Niinpä kehittämistyö on jäänyt viime kuukausina vähemmälle. Alakööki pääsee palaamaan uudelleen rakennettuun rakennukseen perjantaina.

Myös tässä keskustelussa kuljetusten rahoitus puhutti. Bussin tilaaminen maksaa vähintään 100 e. Päiväkodeissa voidaan kerätä retkirahaa myös vanhemmilta, peruskoulussa tämä ei ole mahdollista. Yksityisissä päiväkodeissa tilanne on paras, kun jo osana päivähoidon hintaa kerätään rahaa kuljetuksiin. Kuljetusten takia tilanne ei ole ollenkaan tasapuolinen eri puolilla Oulua olevien päiväkotien ja koulujen kannalta.

LYKE-verkostosta voisi olla iloa, jos sen puitteissa saataisiin luotua kattava materiaalipankki, ja jos sivuille saataisiin tietoa hyvistähankintapaikoista. Myös koulutukset kiinnostavat. Ongelmana on, että asiakkaita on usein niin paljon ja koulutukset ovat niin kaukana, että osallistumaan ei pääse.

Sekä Timosenkoskessa että Alaköökissä olisi kiinnostusta osallistua LYKE-verkostoon ja maksaa yhteisöjäsenmaksu, ja ne jäävät selvittämään asiaa.

Liminganlahden/ Hailuodon luontokeskukset, Syötteen/Hailuodon nuorisokeskukset ja Geopark

Metsähallituksen Oulun tiloihin kokoontui iso porukka. Mukana keskustelussa olivat Liminganlahden, Hailuodon ja Rokuan puistonjohtaja Saara Airaksinen, Liminganlahden luontokeskuksen suunnittelija Olli Help, Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Riitta Nykänen, Geoparkin harjoittelija Mikko Kiuttu ja Syötteen ja Hailuodon nuorisokeskusten johtaja Jussi Kemppainen. Harmi, unohdin ottaa poukasta kuvan.

Metsähallitus on valinnut Liminganlahden yhdeksi kolmesta luontokeskuksesta, jotka kehittävät erityisesti ympäristökasvatusta, ja tämän kautta on jo päätetty, että se on mukana LYKE-verkostossa. Liminganlahden luontokeskus on juuri avattu, joten toiminta koulujen kanssa on vasta aluillaan, joskin ensimmäisten kuukausien aikana on paikalla käynyt jo paljon väkeä.

Liminganlahden sivutoimipisteenä kehitetään Hailuodon luontonäyttelyä. Luontonäyttelyssä ei ole Metsähallituksen henkilökuntaa, vaan Hailuodon nuorisokeskus ylläpitää sitä - linkki nuorisokeskukseen on siis vahva.

Syötteen ja Hailuodon nuorisokeskusten johtajan Jussi Kemppaisen mielestä ei ole vielä selvää, mihin LYKE-verkosta tarvitaan: nuorisokeskukset järjestävät ohjelmia omista lähtökohdistaan joka tapauksessa myös ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Kuitenkin nuorisokeskuksella voisi esimerkiksi olla Syötteellä paikallisia toimijoita kokoava rooli. Jussi lupasikin järkjestää Syötteen nuorisokeskuksessa syksyllä palaverin, johon kutsutaan Metsähallituksen väkeä (Veikko Virkkunen), Ranuan eläinpuiston väkeä (Mari Heikkilä) ja paikallisien koulujen väkeä. Myös Pudasjärven Oulun seudun ammattiopisto olisi hyvä kutsua mukaan. Metsähallituksella voisi olla intressiä toimia nuorisokeskusten kanssa yhteistyössä, kun ne suunnittelevat ohjelmiaan. Näin luontoasiantuntemusta saataisiin siirrettyä luontokeskukselta nuorisokeskuksen ohjaajille ja sitä kautta lapsille ja nuorille.

Jussilta tuli myös vinkkejä sponsorien käyttämiseen, esimerkiksi Tyttöjen talo on saanut kolme pikkubussia lahjoituksena Delta-autolta. LYKEn Ekopakuhanketta suunniteltaessa tätä ollaankin jo mietitty. Joka tapauksessa tuntuu, että Syötteen ja Hailuodon nuorisokeskukset ovat mielellään kuulolla myös LYKE-verkoston asioissa ja kehittymisessä. Voisi olla hyvä esitellä asiaa Nuorisokeskukset ry:n hallitukselle, joka voisi päättää, että kaikki nuorisokeskukset liittyisivät LYKE-verkostoon, niin jokaisen ei tarvitsisi pohtia asiaa itse.

Metsähallituksen puolelta tuli toiveita, että LYKE voisi olla se taho, joka pureskelee opetussuunnitelmaa valmiiksi niin, että  verkostoon kuuluyvien olisi helpompi toteuttaa ohjelmiaan opetussuunnitelmaa vastaavaksi. On tärkeää, että toiminta on opetussuunnitelman mukaista, ei tikkareita, jotka eivät liity kokonaisuuteen ja tavoitteisiin.

Metsähallitus on tekemässä Hailuodon luontokeskukseen uutta näyttelyä. Näyttelyn tekemiseen otetaan vahvasti mukaan myös nuorisokeskuksen tarpeiden näkökulma ja Hailuodon henkilökuntaa.

Riitta Nykänen ja Mikko Kiuttu ovat kiinteästi mukana Rokuan Geopark-hankkeessa. Geopark on kansainvälinen konsepti. Suomen Geopark sijoittuu Utajärven, Muhoksen ja Vaalan alueille, ja alueella sijaitsee myös Rokuan kansallispuisto. Alue on vain tunnin matkan päässä Oulusta. Rokualla on hyvät palvelut: matka- ja opastuskeskus Suppa, jossa on hyvä Metsähallituksen näyttely, joka kutsuu menemään metsään, loisteliaat tilat, joihin saisi esimerkiksi laboratorio- ja tutkimustiloja koululaisille ja opiskelijoille, ja kahvilapalvelut. Paikka sopisi hyvin luontokoulukeskukseksi. Alueelta löytryy myös monenlaista majoitusta mm. leirikoulukäyttöön (seurakunnan leirikeskukset, hotellit). Kansallispuiston alueella on valmiita reittejä, ja sinne on suunniteltu toiminnallista ohjelmaa, joka vain pitäisi ottaa käyttöön.

Nyt ollaan tekemässä verkkopohjaista oppimateriaalia alueen geologiasta ja alueen esittelymateriaalia. Tähän kuuluu mm- panoraamakartta, johon on upotettu 3D-malleja. Karttaan voi laittaa myös monenlaista informaatiota. On tarkoitus, että karttaa voisi käyttää paikkaan ennakkotutustumiseen, mutta myös luokkahuoneessa geologian opiskelussa.

Haaveena on, että Geoparkin kuntien ja Metsähallituksen yhteistyönä voitaisiin palkata ympäristökasvattaja, joka toimisi Geoparkissa. Tätä varten voitaisiin hakea hankeavustusta, ja LYKE voisi olla tässä apuna. Geopark on ainutlaatuinen paikka Suomessa, ja sen kasvatuksellista käyttöä tulee kehittää. Hankkeeseen voisi tuöla kuntien ja metsäähalituksen lisäksi myös geologian tutkimuslaitos GTK ja Oulun yliopiston maantieteen laitos.

Liminganlahden luontokeskus

Päivän päätteeksi saimme vielä erinomaisen esittelyn Liminganlahden luontokeskukseen ja sen näyttelyyn. Pääosin linnuista kertova näyttely on todella havainnollinen, ja ympäristökasvatuksen tarpeet on otettu erinomaisesti huomioon: on toiminnallista opettavaa tekemistä, kosketeltavaa, havainnollisia tauluja ja mielenkintoisia jopa kosketeltaviakin asioita. Liminganlahden luontokekskuksesta kannattaa ilman muuta kehittää toimiva luontokoulupaikka: Liminganlahden koulujen kanssa saa varmasti sovittua säännöllisen vierailuohjelman, ja Oulustakaan Liminganlahdelle ei ole kuin reilut 35 km. Rannalla oleva lintutorni, johon sopii helposti luokallinen oppilaita, on hyvä käytännön kiikaroinnin paikka. Myös talviohjelmia kannattaa kehittää muuten hiljaiselle talvikaudelle.

Liminganlahden luontokeskuksen yhteydessä on myös mainiot majoitustilat, johon esimerkiksi leirikoululuokka hyvin mahtuu, ja ravintolapalvelut. Onnea uudelle Liminganlahdelle!

Syötteen luontokeskus, Ranua Zoo ja Hailuoto

Syötteen luontokeskus

Syötteen luontokeskuksen tärkeä kumppani on Pikku-Syötteellä sijaitseva Syötteen nuorisokeskus. Syötteen nuorisokeskus on nyt kiinni, joten keskustelin vain luontokeskuksen Veikko Virkkusen kanssa.

Reilu puolet luontokeskuksessa vierailevista koululaisryhmistä tulee Syötteen nuorisokeskuksen leirikoulujen kautta. Tyypillisimmillään oppilaat ovat 6. luokkalaisia. Lisäksi paikallisten koulujen kanssa on yhteistyötä: Taivalkosken (40 km Syötteeltä, n. 500 oppilasta) ja Pudasjärven (55 km Syötteeltä, suurempi kuin Taivalkoski) oppilaat käyvät likimain vuosittain luontokeskuksessa. Veikon kertomat ohjelmasisällöt ovat monipuolisia ja toiminnallisia, sekä ulkona että sisällä tapahtuvia – ei ”perinteistä” passiivista museo-opastusta. Valtaosa kaikista Syötteen ryhmistä saakin vähintään Metsähallituksen luokituksen herättelevän tason opastusta.

Ongelmana täälläkin on kuljetukset: kuljetuksiin menee kouluilta 300-500 euroa/käynti. Niinpä myös luontokeskuksesta vieraillaan jonkun verran kouluissa, tätä voisi tulevaisuudessa myös kehittää. Pudasjärvelle on myös suunnitteilla kummiluokka. Koulujen kanssa on järjestetty myös metsäpäiviä, joissa metsätalouden toimijat ovat toimineet yhteistyökumppaneina. Metsätaloudelta voi löytyä tukea esim. juuri kuljetusten tukemiseen.

Syötteen luontokeskuksessa on juuri järjestetty myös Junior Ranger -leiri, jonka aikana lapset ovat päässeet tutustumaan elämyksellisesti esim. kansallispuistoalueen ennallistamistöihin. Leiri on pidetty yhteistyössä Pudasjärvellä sijaitsevan Oulun seudun ammattiopiston matkailun opiskelijoiden kanssa. On kiva huomata, että tälläkin leirillä on paneuduttu merkityksiin ja ekologisiin yhteyksiin, ja menetelmät ovat olleet pedagogisesti hyvin mietittyjä – onhan Veikko peruskoulutukseltaan maantiedon ja biologian aineenopettaja.

Tulevaisuudessa nuorisokeskuksen kanssa yhteistyötä pitäisi kehittää ohjelmasuunnittelussa. Tällä hetkellä nuorisokeskuksen ryhmät käyvät luontokeskuksessa vierailulla, mutta nuorisokeskukselle voisi olla apua luontokeskuksen asiantuntemuksesta, kun ne suunnittelevat esimerkiksi eräretkeilyohjelmia kansallispuiston alueella.

LYKE-verkostolle on Veikon mielestä tarvetta, koska eri kunnissa on erilaisia arvoja koulutoimessa, ja tarvitaan kunnallistason lobbausta ympäristökasvatuksen puolesta. Verkostossa kannattaisi kehittää tuotekorttiajattelua (vrt. keskustelut Oivangissa).

Veikko toivoo LYKE-verkostolta tukea paikallisen yhteistyön kehittämiseen, esimerkiksi Syötteellä nuorisokeskus – luontokeskus - paikalliset koulut – kenties myös Ranuan eläinpuisto? Yhteistyö voisi kehittyä esimerkiksi työpajan järjestämisen kautta. LYKEn kautta tarjottavat koulutukset ja koulutustapaamiset ovat myös tärkeä resurssi myös luontokeskuksille. LYKE-verkostoa koordinoitaessa pitää vain muistaa, että järjestelmä pysyy tarpeeksi simppelinä, ettei se kaadu resurssien puutteeseen ja raskaaseen rakenteeseen.

Ranuan eläinpuisto/ Ranua Zoo

Ranuan eläinpuisto kuuluu Suomen leirikouluyhdistykseen, ja tuli sitä kautta kierrokseen mukaan. Leirikoulutoiminta ei kuitenkaan ole Ranuan eläinpuistossa vilkasta. Eläinpuistossa käy kuitenkin paljon luokkia keväisin luokkaretkellä. Juttelin Ranualla intendentti Mari Heikkilän kanssa, jonka toimenkuvaan myös luontokasvatus kuuluu, joskin resursseja on varattu sille vain vähän.

Mari on toiminut myös peruskoulun opettajana, ja siten koulujen tarpeet ovat hänelle. Marilla olisi kiinnostusta kehittää toimintaa Ranualla paremmin kouluja palvelevaan suuntaan, ja suunnitella koulujen opetussuunnitelmaa tukevia ohjelmia. Myös Ranualla nousi esiin haaste kuljetuksista: myös Ranualla luokat saattavat joutua valitsemaan, menevätkö uimahalliin vai eläinpuistoon, kun molempiin kuljetuksiin ei koululla ole varaa.

Ranuan eläinpuiston kasvatuksellisen tehtävän kehittämistä rajoittaa resurssien puute: yrityspohjalla toimivalle eläinpuistolle koululuokat ja ohjelmien suunnittelu niille eivät ole tuottavuuden kannalta tehokasta toimintaa. Koululuokat tulevat luokkaretkelle, vaikka ohjelmaa ei olisikaan suunniteltu opetussuunnitelmallisin perustein. Myös hankepohjaista rahoitusta resurssille on mietitty, mutta sekään ei ole ollut yrityksen intresseissä. Eläinpuiston verkkosivuilla on kyllä tehtäviä koululuokkia varten, mutta varsinaista elämyksellistä ja kokemuksellista opetussuunnitelmaan sidottua ohjelmaa yksinkertaisen opastetun kierroksen lisäksi ei ole, vaikka puitteet tällaiseen olisivat hyvät. Hyvää esimerkkiä myös Ranualle tähän suuntaan näyttäisi Korkeasaari Helsingissä.

Jonkun aikaa sitten opiskelija (Koulutuskeskus Salpaus) Katri Nuutinen teki luontoyrittäjän lopputyönä eläinpuistoon Uhanalaisuus-teemapäivän lähikoulujen 3.-4.-luokkalaisille. Kuljetusten kalleuden takia tämäkään ei jäänyt jatkuvaksi käytännöksi. Jos luontokasvatukselle annettaisiin työaikaa Ranualla, tiiviimpiä yhteyksiä Ranuan koulutoimeen voisi yrittää solmia. Voisi olla esimerkiksi tietyt vuosiluokat, jotka opiskelisivat säännöllisesti yhteisen sopimuksen mukaan määrätyn osan opetussuunnitelmastaan eläinpuistossa. Ranuan keskustasta eläinpuistoon pääsee myös polkupyörällä (n. 4 km). Ranuan yhden luokka-asteen koko on n. 100 oppilasta.

LYKE-verkostosta voisi olla apua Ranuan eläinpuiston kasvatuksellisen toiminnan kehittämiselle siinä, että jos Ranua olisi yksi LYKE-verkoston piste ja kriteerejä pisteille asetettu, se voisi tuoda paineita antaa resursseja ympäristökasvatukseen. Verkosto tuo myös konkreetteja resursseja esimerkiksi maksuttomien koulutusten kautta. Mari oli myös kiinnostunut mahdollisesta työpajasta ja yhteistyöstä Syötteen toimijoiden kanssa. Syötteen nuorisokeskuksen leirikoululaisia vieraileekin Ranuan eläinpuistossa jo nyt säännöllisesti, mutta kasvatuksellista puolta voisi kehittää. Myös Metsähallituksen asiantuntemus olisi tervetullutta.

 

Hailuoto

Yöpymispaikkana oli Hailuodon Luotokeskus, jossa on Syötteen nuorisokeskuksen sivutoimipiste, ja luontokeskus, jota myös hoitaa nuorisokeskus. Hieno paikka hotelleineen ja majakkoineen, hienohiekkainen ranta ja ava meri.





Tapasin vielä illalla leiripedagogi Ilkka Miettusen, joka ystävällisesti näytti paikkoja Hailuodostaja kertoili toiminnasta. Hailuoto on hyvä ympäristö myös luonto- ja ympäristökasvatukselle, ja jonkin verran tällaista onkin. Hän oli hyvin kiinnostunut tulossa olevista Ulos oppimaan -koulutuksista, ja halusi olla kuulolla LYKE-verkostossa.

Syöte

Koska sunnuntai kiepsahtikin työpäiväksi, ja tämän päivän palaveria ei siis tarvittu, olen tosi tyytyväinen, että sain viettää vapaampaa päivää. Alun perin minun piti kyllä vierailla iltapäivällä Lapiosalmen erämatkailukeskuksessa, mutta leirikoulun suunnittelijan toimisto onkin Helsingissä, enkä katsonut tarpeelliseksi ajaa katsomaan vain seiniä.

Noin 7 km patikointilenkki tuli heitettyä Iso-Syötteen ympäristössä. Hienot maisemat ja maastot täällä on luontoleirikoululle. Pikku-Syöte, josta Nuorisokeskus Syöte erottuu hämärästi, näkyy Iso-Syötteen huipulta.

Päivän luontokysymys: mikä on tämä hyönteinen, jonka kohtasin Syötteen rinteellä. Kovakuoriainen  oli iso, pituus 2-3 cm. Hauskat nuo pienet kovat mustat peitinsiivet kuin aivan liian pieneksi jäänyt takki.

Surffailin, ja minun tunnistukseni oli sinitoukohärkä, Meloe Violaceus. Tarkastin vielä ympäristökeskuksen hyönteisasiantuntijalta -osuin oikeaan!

Oivanki

Oivangin nuorisokeskuksessa keskustelu järjestettiin sunnuntaina, jotta kaikki halukkaat pääsivät paikalle. Ihanaa, että ympäristökasvatuksen parissa on niin innokkaita tomijoita, että viikonloppuakin uhrataan toiminnan kehittämiselle!

Keskustelussa oli paikalla Oivangin nuorisokeskuksen johtaja Pirkko Määttä, Oulangan luonto-opas Elina Kolppanen ja Oiva-luontohanketta Oivankiin toteuttava Visa Törmälä.

Oivangin nuorisokeskuksessa järjestetään 80-90 leirikoulua vuodessa. Keskuksen käytöstä 95% on nuorisokäyttöä. Valtaosa leirikoululaisista on 6-luokkalaisia, seuraavaksi suurin ryhmä on 9-luokkalaiset. Oivangin tavoitteena on kehittää Oivangista luonto-osaamiskeksus.

Oulangan luontokeskuksessa on menossa uusien ohjelmien suunnittelu. Myös uusia hankkeita on alkamassa mm. Venäjän rajan takana olevan Paanajärven kansallispuiston kanssa.

Visa Törmälän asiantuntemusta on sosiaalinen mediaohjelmasuunnitelussa. Hän on ollut Piispalan nuorisokeskuksessa suunnittelemassa verkkojärjestelmää, jonka avulla asiakkaat voivat suunnitella ja koota leirikouluohjelmansa. Eri ohjelmat esitellään asiakkaille videoina.Samaa ajatusta tuodaan nyt myös Oivankiin.

Oivanki on tekemässä Oiva-luontohanketta Visa Törmälän kanssa, ja myös Oulanka on yhteistyökumppanina. Hankkeessa kehitetään mallia, jossa ohjelmista tehdään ohjelmakortit, joissa oleelliset asiat ohjelmasta ja sen tavoitteista on kerrottu. Pilottina on Valtavaaran huiputus-ohjelma, joka on jaettu osiin ja jonka kunkin osan tavoiteet on analysoitu ja harjoitteet kirjattu yhteistyössä Oivangin ja Oulangan oppaiden kanssa. Reitti ja pisteet on kirjattu Google Maps-pohjalle. Lomakkeiden muodon kautta saadaa yhtenäinen kuvaus ohjelmista. Ohjelmakorttien ja prosessin suunnittelun kautta pyritään varmistamaan toiminnan laatu. Oivangissa luodaan konsepti, joka voidaan myöhemmin siirtää myös muualle.

Kuusamossa kiinnostuttiin LYKE-verkoston Ulos oppimaan -koulutuksista. Oivangissa oltaisiin kiinnostuneita olemaan yhtenä koulutuksen järjestämispaikkana ensi vuonna esimerkiksi metsä- ja vesikoulutuspäivinä. Oulangan järjestämään luontokasvatuskoulutukseen osallistui paljon kuusamolaisia opettajia, joten osallistujia varmaankin löytyisi kylliksi. Koulutuksessa voisi myös esitellä Oiva-luontohankkeessa syntynyttä konseptia. Yhteistyötä LYKE-verkoston kanssa voisi jatkaa Oivangissa järjestettävällä koulutushankkeella liittyen sosiaaliseen mediaan ohjelmasuunnittelussa.

Myös täällä keskustelimme leirikoulutoiminnan haasteista: ympäristökasvatusohjemat kilpailevat lasten ja nuorten mielestä monesti kiinnostavampien toimintaohjelmien kanssa, ja leirikoulihin tulemista rajoittaa monesti kuljetusten kalleus. Ratkaisuina voisi olla leirikoulujen viestinnän kehittäminen tuomaan esille opetussuunnitelman sisältöjä pikemmin kuin vain viestiä houkuttelevilla otsikoilla, ja kiertävän toiminnan kehittäminen LYKEn suunnitteleman Ekopakun tapaan.

Keskustelimme myös luonnossa liikkumisen käytännön taitojen tärkeydestä: turvallisuus ja välineet pitää olla kunnossa. Monesti myös olosuhteiden mukainen pukeutuminen on lapsilla ja nuorilla hakusessa. Lyke-verkoston kautta voisi laatia pukeutumisohjeita eri kausille. Lisäksi voitaisiin etsiä yhteistyökumppaneita yrityksistä, jotka haluaisivat testata tuotteitaan, esimerkiksi jotka voisivat sponsoroida lainattavia talvihaalareita.

Oulanka

Vapaapäivä Oulangan kansallispuistossa

Tänään oli vapaapäivä, ja käytin sen vierailemalla Oulangan luontokeskuksessa ja kiertämällä pienen karhunkierroksen. Kun olimme ajamassa aamulla Oivangista Oulankaan, oli pakko pysähtyä, kun huomasin melkoisen näyn: lahdukassa uiskenteli 25 joutsenta (laskin!).

Oulangan luontokeskus

Oulangan luontokeskuksessa oli pieni näyttely, jossa oli havainnollisesti mm. kuvattu ravintoketjua. Myös mikroskooppi oli käytössä esillä olevien purkitettujen hyönteisten tutkimiseen. Mikroskooppi tosin vaati vähän säätöä - varmasti kokemattomampi olisi todennut, että ei toimi.

Yläkerrassa oli hauska ÖTÖKKÖ! -näyttely. Siihen kuului julisteita ja tehtävä, jossa piti sijoittaa kukin ötökkä oikealle puulle. Ötökät oli toisi taitavasti tehty. Tekijä pitää ilmiantaa luontokouluille, samankaltaisia töitä löytyy näin hyvälle tekijälle varmasti! Tilassa oli myös askartelunurkkaus lapsille, jossa oli mahdollisuus askarrella valmiille pohjille ötököitä ja ripustaa niitä puuhun.

Kävimme myös mahtavalla Kiutakönkäällä, joka oli 800 metrin päässä luontokeskuksesta.

Pieni karhunkierros

Teki sielulle hyvää levähtää Kuusamon maastoissa! Tässä muutamia kuvia kierrokselta.

Koli ja Hyvärilä

Elontila ja Metsähallituksen luontokeskus Ukko Kolilla

Aamulla oli Elontilalla palaveri Kolin suunnitelmista luontokasvatuksen suhteen. Mukana palaverissa oli Kaija Jolkkonen ja Ilkka Aula Elontilalta, sekä Eevi Nieminen metsähallituksen luontokeskus Ukosta.

Luontokeskus Ukko on asetettu Metsähallituksen uudistuksessa matkailun kehittämisen koriin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös ympäristökasvatusta voisi kehittää.

Kolin leirikoulupalveluista ja Luontokeskus Ukon asiakaspalvelusta on huolehtinut tähän asti Ukko-Kolin ystävät ry. Ensi vuoden alusta lähtien Metsähallitus hoitaa Ukon asiakaspalvelua oman henkilökunnan voimin, ja Ukko-Kolin ystävät ry:n toiminnan jatkuminen on epäselvää. Todennäköisesti resurssit luontokasvatuksen kehittämiseen ovat luontokeskus Ukossa jatkossakin pienet, joten yhteistyö yrittäjien kanssa on välttämätöntä.

Elontila on aloittanut toimintansa reilu vuosi sitten. Ilkalla ja Kaijalla on vuosikymmenten kokemus ja syvällinen asiantuntemus luonto- ja ympäristökasvatuksesta. Elontila tuo Kolille sen kaipaamaa asiantuntijuutta ympäristökasvatusasioissa. Metsähallituksella on mahdollisuus ainakin ohjata koululuokkia käyttämään Elontilan palveluita. Olisi hyvä, jos mahdollisuuksia olisi myös ostaa joitakin palveluita - onhan Metsähallituksen yhtenä tehtävänä luonto- ja ympäristökasvatus.

Keskustelimme käsitteiden erilaisuudesta LYKE-verkoston eri toimijoilla. Metsähallituksessa puhutaan luonto-opastuksesta, jossa on eri tasoja (perustieto, herättelevä, syventävä). Ympäristökasvattajien piirissä opastus-sana koetaan pinnalliseksi tavaksi käsittää luontokasvatus. Kuitenkin Metsähallituksen syventävän opastuksen taso vastaa sisällöiltään täysin ympäristökasvattajien käsitystä siitä, että perimmäinen tarkoitus on edistää ihmiskunnan matkaa kohti kestävää elämäntapaa.

Ongelmia on myös leirikoulu-käsitteen kanssa. Monesti opettajat ja oppilaat mieltävät leirikoulun vapaa-ajanmatkailuksi, ja vaativat extreme-ohjelmia luontoasioiden oppimisen sijaan. Leirikoulu-käsite pitäisi saada vastaamaan sen alkuperäistä tavoitetta - elämyksellistä ja toiminnallista OPPIMISTA aidoissa oppimisympäristöissä koululuokan sijaan.

Kolille tulisikin luoda Kolin luontokoulu, jossa Elontila olisi asiantuntijana ja (yhtenä) toiminann järjestäjänä.

Kolin ympäristökuntia ovat Joensuu, Juuka, Lieksa, Kontiolahti, Polvijärvi ja Outokumpu. Olisi prittävä luomaan yhteydet näiden kuntien koulu/sivistystoimien kanssa niin, että kaikki lapset jossakin koulupolkunsa vaiheessa oppimaan luontoasioita Kolille.


Hyvärilä ja Metsäkartano

Olin pyytänyt myös Metsäkartanon väkeä Hyvärilään, jotta reissu vähän tiivistyisi. Kanssani pääsivät keskustelemaan nuorisokeskusten johtajat Jukka Kuhanen (Hyvärilä) ja Jari Korkalainen (Metsäkartano). Tuija Hurri ja Tanja Liimatainen eivät päässeet paikalle, vaikka innostusta olisi ollut.

Ilomantsin Möhkö

Idän leirikoulu Ilomantsin Möhkössä

Torstaina ajoimme ihan Suomen itärajalle Ilomantsiin Möhkön kylään. Mukana keskusteluissa oli Idän leirikoulun porukkaa: luontopalveluyrittäjät Tuija Lauronen ja Jorma Mustonen Möhkön Mantasta, museonjohtaja Ulla Vartiainen ja amanuenssi Maija Vesala Ilomantsin Museosäätiöltä ja Petkeljärven kansallispuiston yrittäjä Harri Kukkonen.

Idän leirikoulu on Mohkön Mantan, Petkeljärven kansallispuiston ja Ilomantsin museon yhteistyöbrändi. Kiertelimme ympäri Möhköä ja Ilomantsia kuusi tuntia, ja toiminta vakuutti: monipuolisia palveluja olisi tarjolla koululaisille.

Möhkön Manta tarjoaa majoitusta ja luontopalveluita. Se on erikoistunut erityisryhmien vastaanottamiseen. Sillä on käytössään mm. lautta, johon voi ajaa pyörätuolilla, ja jolla voi putkutella 10 kilometrin ja 1 tunnin päähän saarelle, jossa on nuotiopaikka. Luontopalveluyrittäjät haluavat keskittyä luontokokemuksiin ja luonnosta oppimiseen, valitettavasti tämä konsepti ei tunnu leirikouluja kovasti kiinnostavan.



Möhkön museo esittelee Möhkössä olleita ruukkeja 1800-luvulta. Itse ruukeista on jäljellä vain kivijalat, jotka on kyllä suojattu katoksin. Paikka on ollut talvisodan aikana venäläismiehitys, ja jäljellä on myös juoksuhautoja, myös näitä esitellään museossa. Museossa on myös vaihtelevia näyttelyitä. Ilomantsin keskustassa on lisäksi Parppeenvaaran runokylä, jossa on mm. luontonäyttely ja runonlaulannan historiaa.



Museon alueella kosken rannalla menee polku, ja siellä Majava oli tehnyt omaa taidettaan.



Petkeljärven kansallispuiston luontokeskus on yrittäjä Harri Kukkosen hoidossa. Myös luontokeskuksessa on majoitusta ja ruokailumahdollisuus vaikka koko luokan leirikoululle. Pihalla on kota ja tulipaikka. Retkeilyreittejä on myös mukavasti kansallispuistossa.

Kokonaisuutena Ilomantsista löytyy monipuolista tarjontaa koululuokille. Paikallisten luokkien kanssa onkin jonkin verran yhteistyötä: eskarit ja 8. luokkalaiset käyvät Petkeljärvellä, 3. luokka Möhkössä.

Kaikki Möhkön kohteet sopivat myös pyörätuolilaisille, joten mielestäni Möhköä voisi markkinoida vaikkapa koko Suomeen mainioksi esteettömäksi leirikoulupaikaksi. Myös ilman pyörätuoleja Ilomantsilla on paljon tarjottavaa, varsinkin luonto ja vesiympäristö ovat vaikuttavia.

Möhköläiset pitävät LYKE-verkoston tavoitteita juuri sellaisina asioina, joita hekin haluavat tavoitella. Onngelmana on, kuinka saada houkutella ryhmiä Suomen rajan tuntumaan. Ehkä LYKE-verkostoon kuulumisesta voisi olla tässä hyötyä.

Syksyllä Möhkössä järjestetään seminaari,jossa pyritään edistämään Möhkön markkinointia. Tähän voisi pyytää mukaan myös päättäjiä "etelästä" tutustumaan Möhköön ja viemään viestiä eteenpäin.